News

Pakko vai valinta?

Pakko vai valinta?

MM-jalkapallon yhteydessä puhuttiin paljon siitä, miten valtavat paineet Brasilian joukkueella oli menestyä omissa kotikisoissaan  Kävi oikein sääliksi pelaajia, kun ajatteli, kuinka paljon heiltä vaadittiin. Koko kansan kunnia oli heidän harteillaan. Kuinka paljon nämä valtavat paineet vaikuttivat siihen, että lopputulos oli mitä oli? Jos he ulkoisen paineen  sijaan olisivat saaneet pelata rennosti, nauttien jalkapallosta koko sydämestään, olisi lopputulos hyvin todennäköisesti ollut toisenlainen.

Kun toimii pakotetusti, ei mikään suju, on laji mikä tahansa. Törmäsin tähän aiheeseen omassa elämässäni viimeksi tänä keväänä, kun aloitin innoissani eKirja-projektin. Innostava kirjan aihe synnytti tekstiä helposti. Kurssiin liittyi kuitenkin paljon muutakin ja mitä pidemmälle tiivistahtinen nettikurssi eteni, sitä enemmän alkoi ahdistaa. Olisi pitänyt olla luova kurssin tahdissa ja sellainen ei minulta onnistu. En yksinkertaisesti pysynyt tiiviin kurssin tahdissa.

Sammakko valinnan edessä: jäädäkö piiloon vai uskaltaisiko loikata ulos?

Sammakko valinnan edessä: jäädäkö piiloon vai uskaltaisiko loikata ulos?

Kaikki projektiin liittyvä alkoi tökkiä ja tuska ehti hiipiä niin pitkälle, että jouduin kysymään itseltäni: kuka pakottaa mut tekemään tätä? Vastaus oli helppo: minä. Ei kukaan muu. Miksi siis pakotan itseni tekemään jotain sellaista, mikä ei enää tunnu hyvältä? Hyvä kysymys! Vastaukseksi tuli itse luotu sisäinen pakko, josta on tullut totuttu tapa. Olen tottunut vaatimaan itseltäni paljon ja yrittämään yrittämästä päästyänikin. Luovuttaminen on äärimmäisen harvoin vaihtoehto. Tajuttuani tämän tuli uudelleentarkasteluun muitakin opittuja pakkoja, joita jokunen vielä oli jäänyt tosi syvälle lymyämään..

Intuitioni kyllä kertoi jo aika alkuvaiheessa, että nyt olen hakoteillä mutta jostain syystä en sitä tällä kertaa kuunnellut.. En halunnut kuulla, koska olin päättänyt lähteä projektiin. Jälleen kerran sain oppitunnin sisäisen viisauden voimasta. On paljon asioita, mitä sisimmässään  tietää, mutta ennen kuin oivaltaa ne oman kokemuksen kautta, tieto on vai irrallista, päälle liimattua, jolla ei ole todellista merkitystä. Usein myös  vaaditaan monta toistoa, jotta oppi todella muuttuu käytännöksi. Jouduin eKirjani kanssa tilanteeseen, jossa tajusin, että nyt on luovutettava. Ei vain riitä rahkeet! Tai ainakaan juuri nyt ei ole oikea aika. Samalla päätin, että alan todellakin kunnioittaa sisäistä neuvonantajaa ja keskittyä tekemään vain sellaista, mikä tuntuu hyvältä.  En enää missään asiassa halua toimia itseäni vastaan.

Jos vain suostumme elämään herkkänä, sisin kyllä ohjaa meitä. Usein on kyse luottamuksesta, joka on monelle hallinnan tarpeeseen ja järkipainotteiseen elämään tottuneelle vaikeaa. Intuitio kun voi ohjata toimimaan näennäisesti vähemmän järkevästi. Se kuitenkin tietää, mikä on pitkällä tähtäimellä itse kullekin hyväksi. Uskallusta suostua virran vietäväksi testataan koko ajan. Jos vain uskaltaa luottaa, niin saa huomata kuinka elämä kantaa. Tätä ikuista viisautta on vain muistutettava itselleen yhä uudelleen, ennen kuin sen sisäistää ja muistaa eri tilanteissa. Kun päästää irti, alkaa tapahtua. Kun ei yritä hallita, uusia tilaisuuksia ilmaantuu. Kun luottaa, niin luottamukseen vastataan.

Jälleen kerran kyse on valinnasta. Elämässä on paljon vähemmän pakkoja kuin luulemme. Suurin osa niistä on itse aiheutettuja tai vielä pahempaa, ympäristön luomia ja niiden itseemme omaksumia. Meillä on aina vapaus valita. Ja mikä mieletön vapaus valinnanmahdollisuuksista seuraakaan! Millaisia sisäisiä pakkoja sinä kannat mukanasi? Mikä olisi vaihtoehtoinen valinta?

Tagged: , , , , , , , ,
Visit Us On TwitterVisit Us On FacebookVisit Us On Linkedin